Kun koiranpentu tulee taloon, sillä on jo joitain kokemuksia maailmasta ”takanaan”. Kasvattajan luona se on jo toivottavasti saanut paljon positiivista kokemusta vieraista ihmisistä ja kotitalouden äänistä sekä myös käynyt ulkona tutustumassa ainakin pihaympäristöön. Hyvä kasvattaja voi antaa erittäin hyvät alkulähtökohdat pennulle siten, että uuden omistajan on siitä helppo jatkaa opastusta eteenpäin ja pennun koulutus etenee joustavasti.

Mikäli taas koiranpentu on  kasvattajan luona elänyt virikkeettömässä ja kovin rajatussa ympäristössä, on uudella omistajalla edessään huomattavasti isompi työ (kun sosiaalistamiseen käytettävissä oleva aika on lyhempi). Koiranpennun sosiaalistumiskausi päättyy noin 4 kk:n iässä, ja siihen mennessä sille olisi ehdittävä hankkimaan mahdollisimman paljon erilaisia hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä, koirista, ympäristöistä, asioista ym eli jo aloitettava pennun koulutus. Jos kasvattaja on jo tämän työn aloittanut, on pennulla ennen uuteen kotiin muuttoa jo kaksi kuukautta ”opastusta” takanaan, ja näin uusi omistaja ehtii vielä sen parin seuraavan kuukauden aikana jatkaa tätä prosessia. Rajatummassa ympäristössä kasvaneen pennun uusi omistaja joutuu tekemään koko sosiaalistamisprosessin niissä parissa kuukaudessa, mitkä ovat käytettävissä ennen sosiaalistumiskauden päättymistä, ja tällöin aika ei aina riitä.

Joskus uusi omistaja on myös hieman ylivarovainen. Pentua pitäisi viedä näkemään maailmaa lähes heti, kun se on uuteen kotiin saapunut, tosin pienissä erin kerrallaan ja vähitellen ”vaikeusastetta” lisäten. Pari ensimmäistä päivää toki voidaan opetella sitä omaa uutta ympäristöä ja siihen kuuluvia ihmisiä, mutta sen jälkeen pitää alkaa kulkea myös kotipihan ulkopuolella. Helposti pelätään, että koiranpentu saa jonkun pöpön, mutta tähän pätee osittain sama kuin mitä ihmisilläkin on todettu: kun ympäristö ei ole liian steriili, tulee yksilölle luontaista siedätyshoitoa tautien parempaan kestämiseen. Toisekseen: pennulla pitäisi olla ns. emänsuoja (mikäli emo on ajallaan ja asianmukaisesti rokotettu), kestäen noin 3 kk:n ikään asti. Eli pentu saa emänsä rokotesuojaa, mutta tämä vaikutus alkaa haihtua siinä 3 kk:n iässä, ja siksi pentu tuolloin rokotetaan ensimmäisen kerran. Siten koiranpennun kanssa voi jo kulkea eri paikoissa ja osallistua kontrolloituihin pentukoulutuksiinkin, vaikka se ei vielä olekaan saanut rokotuksia.

Muukin pennun koulutus alkaa jo ensimmäisinä päivinä, aletaan opastaa pentua ”talon tavoille”. Talon tavat ovat tietysti talosta riippuen erilaiset. Omistaja itse päättää mitä käytöstä hän koiralta hyväksyy, muistaen aina sen, että koiran kanssa pitäisi elää yhteiselämää keskimäärin ainakin 10-12 vuotta. Joskus joku temppu on ”hauska” niin kauan kun koira on pentu, mutta kun koira tekee samaa vielä aikuisenakin, se alkaa harmittaa omistajaa. Pennun ei pitäisi antaa tehdä sellaisia asioita, mitä ei aikuisen koiran haluta tekevän. Ennaltaehkäisy on tässäkin varmin ja helpoin tapa saavuttaa haluttu lopputulos. Jos omistajan mielestä on okei, että koira nukkuu sängyssä tai sohvalla, niin silloin se on okei. Ei ole mitään erityissyytä siihen, että koira ehdottomasti ei saisi olla sohvalla tai sängyssä, mutta tietysti sitten koiran mukana sinne tulee ehkä kuraa, hiekkaa ym., joka on sitten hyväksyttävä myös. Jos taas omistaja ei halua, että koira tulee sohvalle, on koiraa alettava jo pennusta kannustaa lattialla olemiseen ja palkittava sekä kehuttava siitä. Se, että huudetaan ja komennetaan ja mahdollisesti jopa rankaistaan, kun koira menee sohvalle, ei ole hyvä tekniikka, vaan on opetettava, että lattialla oleminen on kannattavampaa. Tosiasiassa kuitenkin moni koira yhdistää esim. sohvallaolokiellon käsittävän vain sen ajan kun omistaja on kotona, ja menee sinne kuitenkin kun omistaja ei ole kotona; tämä johtuu virheellisestä opetusmenetelmästä, eli koira on yhdistänyt kiellon tai komennon omistajan läsnäoloon, eikä siihen itse asiaan. Jos taas ei haluta, että koira roikkuu pöydän vieressä kun syödään, niin siinäkin on parempi jo pennusta kannustaa koiraa makoilemaan se aika muualla, esim. antamalla sille jotain pientä puuhaa omalle petipaikalle ja kehumalla koiraa siellä oleilusta. Tämä siis harjoitellaan erikseen, jotta koira sitten hallitsisi sen oikeassa tilanteessa. Monet omistajat kuitenkin odottavat, että koiranpentu osaisi tämän itsestään ja sitten kun se ei osaakaan, sitä torutaan ja komennetaan pois. Eli kyse on siitä, että asiat opetetaan ensin, ennen kuin niitä aletaan vaatia osattavaksi. Se mitä opetetaan tai tarvitsee opettaa, riippuu siitä, mitä omistaja itse koiraltaan odottaa, ei siitä mitä jonkun toisen perheen koira osaa tai tekee.

Jos omistaja tuntee, ettei oikein itsenäisesti osaa tämän tapaista opetusta antaa koiralle, niin Koirakoulu Pikkuhukasta saa asiaan opastusta. On olemassa erikseen pikkupentujen vauvaryhmä (2-4 kk ikäisille pennuille) tai halutessaan omistaja voi ottaa muutaman tehokkaan yksityistunnin, jolloin voidaan yksilöllisemmin käsitellä juuri sen pentuyksilön kasvatustilanteita tai ongelmakohtia.

Koiranpentu on myös opetettava sietämään erilaisia hoitotoimenpiteitä, kuten kynsien leikkuu, hampaiden tarkistus, korvien ja tassujen koskettelu, turkin hoito pesuineen, kuivatuksineen ja kampaamisineen sekä mahdollinen trimmaus. Mikäli näitä ei opeta pennusta lähtien, on aikuisen koiran kanssa kamppailu esim. turkkia hoidettaessa jo aika tuskaista puuhaa. On hyvä tehdä harjoituksia näihin asioihin juuri silloin kun oikeaa toimintaa ei vielä tarvita, ja on aikaa rauhassa harjoitella. Harjoittelussa koiranpentu tarvitsee alkuun paljon kehumista, palkkioita ja rauhallista käsittelyä lyhyitä aikoja kerrallaan. Jos tästä on kuitenkin jo ehtinyt muodostua syystä tai toisesta koiralle ongelma, niin omistajan kannattaa harkita esim. 1-2:n yksityistunnin ottamista kouluttajalta, jotta asia taas saadaan oikeille raiteille, ja siitä on omistajan sitten helppo itsenäisesti jatkaa.

Pennun kanssa voi jo harjoitella kotona joitain tottelevaisuussuorituksiakin, esim. istumista tai maahan menoa, mutta mikäli omistajalla ei ole ollut aiemmin koiraa, on varmempaa osallistua ohjattuun koulutukseen, esimerkiksi alkeiskurssille. Suurin osa koulutusvirheistä koirilla johtuu edelleenkin omistajan tietämättömyydestä – eihän kukaan ole seppä syntyessään. Tehtyjä koulutus- tai käsittelyvirheitä voi myös jälkikäteen korjailla ja koiran käytöstä muuttaa, mutta epätoivotuista tavoista pois opettaminen on erittäin hidasta. Koiranpentujen ja nuorten koirien alkeisryhmäkoulutus onkin oikeastaan suunnattu enemmänkin omistajille, jotta he oppisivat soveltuvan tavan opettaa koiraansa. Uutta pennun omistajaa opastetaan ymmärtämään koirien oppimismekanismeja ja koiran käyttäytymistä. Monesti olen kuullut kursseillani omistajilta lauseen, että ”olisi pitänyt tulla koulutukseen jo ennen koiran hankintaa” :-).

Ryhmäkoulutuksessa (esim. alkeiskurssi) koira saa samalla tottumusta siihen, että myös toisten koirien seurassa olisi kuunneltava omistajaakin, ja tämä onkin ryhmäkoulutuksen erityishyöty, jota on vaikea saada kotioloissa aikaan. Samalla koiranpentu oppii myös rauhoittumista, eli sitä, että toisten koirien seurassa voi myös olla ihan rauhassa, ei koko ajan touhoteta vaikka onkin kavereita vieressä. Oleellinen oppi – varsinkin kaupungissa asuville koirille – on rauhoittumisen taidon oppiminen. Tätä tärkeää oppia tulee ryhmätilanteessa vähän väliä, silloin kun muun harjoittelun lomassa puhutaan teoriaosuutta omistajille. Mikäli pentu taas on hieman arka, on ryhmäkoulutus silti hyväksi, koska tilanteet ovat kontrolloituja, ja koiranpentu pääsee oppimaan, että tilanne on turvallinen.

Alkeiskursseja alkaa kuukausittain, ja niitä yritetään järjestää eri viikonpäiville, jotta useammilla olisi mahdollisuus osallistua. Yleensä tunnit ovat kerran viikossa, mutta joskus järjestetään myös nopeampitempoisia kurssiryhmiä. Tulevista kursseista voi kysyä tarkemmin sähköpostilla tai puhelimitse, mikäli juuri sillä hetkellä ei ole vielä uuden kurssin päivämäärää julkaistu, kun sitä tuntee tarvitsevansa. Alkeiskurssille voi osallistua kun pennun ikä on vähintään 4 kk tai enemmän. Ja alle 4 kk:n ikäisille on vauvaryhmä erikseen (2-4 kk).

Jos koiralle on kuitenkin kaikista hyvistä yrityksistä jo päässyt jokin ongelmakäytös ilmaantumaan, niin ongelmat ovat sen verran koirakohtaisia ja yksilöllisiä, että ryhmäkoulutus ei alkuun ole riittävää, vaan niitä ”hoidetaan” yksilöterapiana. Jo muutama yksittäiskoulutuskerta voi auttaa todella paljon, joten ota ihmeessä yhteyttä, jotta voidaan kehittää teille ihan oma räätälöity koulutusohjelma.