Koiran pelot voivat syntyä eri tavoin. Genetiikalla on asiaan jonkinsuuruinen merkitys, mutta nykyisin ollaan vasta pääsemässä alkuun tämän asian tutkimisessa. Pelon jo synnyttyä, on usein todella vaikeaa arvioida, onko pelko perinnöllistä vai ympäristötekijöiden aiheuttamaa vai molempia.

Pentu saa puolet geeneistään isältä ja toisen puolen emältä. Geenit tavallaan antavat sen alkuperäisen taipumuksen esim. pelästymisherkkyyteen, mutta eivät suoraan määritä itse käytöstä. Vaikka pennulla olisi perimässään taipumus pelokkuuteen/arkuuteen asioiden suhteen, niin osaava kasvattaja tai taitava uusi omistaja voivat vaikuttaa pennun kehitysvaiheissa niin, että tuo taipumus ei oikeastaan pääse esille käyttäytymisessä juuri lainkaan. Suuri osa koirien erilaisista arkuuksista tai peloista on kuitenkin ympäristötekijöiden aiheuttamaa, eli seurausta jonkiasteisesta pelästymistilanteesta. Ja erityisen usein nämä pelästymistilanteet ovat tapahtuneet jo pikkupentuna (alle 4 kk ikäiset pennut).

On oleellista huomioida, että jo sillä asialla, että millaisissa oloissa pentu kasvattajalla elää, on merkitystä sen tulevan käytöksen kannalta. Pelot uusiin asioihin voivat siis olla peräisin jo ajalta ennen uudelle omistajalle siirtymistä. On merkitystä sillä, pidetäänkö kasvattajan luona pennut esim. olohuoneessa, jossa ne pääsevät jo tutustumaan erilaisiin talouden ääniin ym. ja viedäänkö niitä myös näkemään kodin ulkopuolista maailmaa ennen luovutusikää, esim. pihaan (jossa voi näkyä ohikulkuliikennettä ja tulee pennun nenään erilaisia tuoksuja ja kuuluu monia erilaisia ääniä). Vai kasvavatko pennut tarhassa, jossa ne eivät pääse oppimaan kotitaloudessa kuuluvia ääniä tai peräti jossain tallin/navetan aitauksessa, jossa on vielä rajatumpi kokemusmaailma. Tai onko pentu peräti syntynyt jossain löytöeläintarhalla, jossa lisäksi emä voi olla täysin stressaantunut ja siten käsitellä pentujaankin hermostuneesti.

Samoin jo kasvatusolosuhteilla on vahvaa merkitystä sille, miten pentu ja jatkossa aikusempi koira tottuu vieraisiin ihmisiin ja käsittelyyn. Jos kasvattajan luona käy paljon ihmisiä, muitakin kuin pennunhankkijoita, jotka istuvat pentuaitauksessa ja käsittelevät ystävällisellä tavalla pentuja, syntyy pennulle hyvä perusturvallisuus sen myöhempiin ihmiskontakteihin. Jos taas kasvattaja asuu jossain sivummalla, eikä juurikaan muita vierailuja ole kuin satunnaiset pennunostajat, pentu saa liian vähän kokemusta vieraista ihmisistä, ja myöhemmin jopa pelkää kun vieras lähestyy tai joku koiralle outo ihminen haluaa vaikka vain silittää koiraa. Iso merkitys on jo kasvattajan luona pennun oppimiselle sillä, että miten emo suhtautuu vieraisiin ihmisiin kun he tulevat pentuja katsomaan. Jos emo omalla esimerkillään näyttää, että vieraat ovat ”vaarallisia”, pentu voi saada täysin väärän käsityksen kotiin tulevista ihmisistä. Emon merkitys käyttäytymisen mallin näyttämisessä on tärkeämpi kuin isäkoiran, koska useimmiten en eivät asu samassa taloudessa tai emo on kuitenkin se, joka on pentujen kanssa enemmän, vaikka varsinaisesti molemmilta vanhemmilta tulee geenejä puolet ja puolet. Jos emä on taas hieman epäluuloinen ihmisiä kohtaan, niin se ei välttämättä kerro siitä, että pennut perisivät emolta taipumusta pelkotiloihin, koska emon pelkotila voi olla liian vähäisen sosiaalistamisen tai jonkin myöhemmän pelästymiskokemuksen tulosta, eikä välttämättä siis ole lainkaan geneettistä.

Kun pentu muuttaa uuden omistajan luokse, on sille mahdollisimman pian alettava antaa erilaisia uusia kokemuksia, tosin on huolehdittava samalla siitä, että ne ovat positiivisia kokemuksia eri asioista. Erityisesti mikäli pentu on vetäytyvän ja aran oloinen, ei ympäristökoulutusta saa jättää tekemättä, sillä pentuaikaiset pelot saattavat vaikeuttaa pitkään aikuisenkin koiran elämää. Varsinkin kaupunkioloissa eläminen hyvin aran koiran kanssa voi olla aikamoista tasapainoilua. Vielä nykyäänin monet omistajat pelkäävät viedä pentua aluksi kodin ulkopuolelle, koska rokotukset eivät vielä ole saatuna tai voimassa. Pentua kuitenkin pitää kuljettaa paljon eri paikoissa jo alle rokotusikäisenä, jotta tuikitärkeä sosiaalistumiskausi ei pääse menemään umpeen. Sosiaalistumiskausi päättyy noin 4 kk:n iässä, ja tämän jälkeen pentu alkaa jo arastella uusia asioita, mikäli niitä ei ole aiemmin kohdannut.

Pelkotiloja voi myöhemmin harjoittelulla ainakin lievittää tai poistaakin, mutta se vie aikaa. Koira alkaa herkästi käyttää sitä jo opittua käytösmallia aina kun tilanne menee vaikeaksi. Pelot voivat kohdistua millaisiin asioihin tahansa: vieraisiin ihmisiin, toisiin koiriin, ääniin, hajuihin, elottomiin esineisiin, vieraisiin paikkoihin ym. ym. Esim. koiran ääniarkuus on hyvin yleinen ja usein se on vahingossa alun perin aiheutettu altistamalla pentu liian voimakkaille äänille ilman ennakkoharjoittelua pienemmillä äänillä. Joskus pelkotila on vain pientä vastustelua tilanteessa, esim. koira ei suostu liikkumaan tiettyyn suuntaan tms., mutta joskus pelko kasvaa paniikinomaisiin mittoihin.

Vaikka ei suoranaisesti omistajaa häiritsisi se, että koira pelkää joitain asioita, on se koiralle itselleen hyvin raskasta henkisesti, kuten myös ihmisille olisi jatkuvassa tai vähän väliä ilmenevässä pelkotilassa eläminen. Koiran yleisen hyvinvoinnin vuoksi on pelkotiloihin yritettävä saada helpotusta. Mikäli pelkotila jatkuu pitkään, se voi johtaa jopa fyysiseen sairasteluun. Äärimuotoisiin pelkotiloihin on nykyisin myös lääkinnällisiä mahdollisuuksia, mutta ei näitä aineita ole tarkoitus loppuelämää koiralle syöttää. Nämä eivät myöskään opeta koiralle sitä uutta käytösmallia pelkoa aiheuttavan ärsykkeen ilmaantuessa. Siksi kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen tässäkin asiassa. Kun on ensin selvitetty kyseisen yksilön tarkempi tilanne (mitä koira pelkää, miten se toimii pelkotilanteessa ym.), voi ongelmakoirakouluttaja alkaa luoda ko. yksilölle soveltuvaa harjoitteluohjelmaa pelkojen vähentämiseen ja poistamiseen.

Ota yhteyttä Koirakoulu Pikkuhukkaan, ja keskustellaan ensin tilanteesta ja katsotaan, miten olisi kyseisen yksilön kohdalla parasta aloittaa muutos. Voit lähettää sähköpostia tai soitaa, katso kohdasta yhteystiedot.